Ennen reissua
Olen erittäin innoissani osallistuessani EAUN Fellowship -ohjelmaan, joka tarjoaa minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden vierailla Bernin yliopistollisessa sairaalassa viikon ajan ja sukeltaa heidän urologiseen asiantuntemukseensa ja käytäntöihinsä. Tiesitkö, että Urhojen jäsenenä olet automaattisesti myös EAUN:n jäsen ja myös sinä voit hakea myös tähän ainutlaatuiseen Fellowship ohjelmaan mukaan hakukriteerit täytettyäsi.
Hieman minusta: Olen sairaanhoitaja ja uroterapeutti Vantaalta. Olen työskennellyt 26 vuotta urologisella osastolla Peijaksen sairaalassa, jossa pidän myös uroterapeutin vastaanottoja urologian poliklinikalla. Lisäksi teen urodynaamisia tutkimuksia Meilahden sairaalan urologian poliklinikalla. Voisi sanoa, että urologinen hoitotyö on ollut intohimoni vuosikymmeniä! Pääsin tänä vuonna myös Suomen urologisten hoitajien, Urhojen, hallitukseen ja toimin Uutis-Urho lehden päätoimittajana.
Bern – Alppien sydämessä: Bern on noin 2000 kilometrin päässä Vantaalta ja lumoaa vierailijat keskiaikaisella vanhallakaupungillaan, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kaupunki tunnetaan ikonisesta Zytgloggen kellotornista, karhupuistosta ja luonnonkauniista Aare-joesta. Ja tietysti sveitsiläinen keittiö odottaa – fondue, raclette ja maailmankuulu sveitsiläinen suklaa!
Bernin yliopistollinen sairaala Inselspital on yksi Sveitsin johtavista yliopistollisista sairaaloista, joka tunnetaan innovatiivisista urologisista käytännöistään. Olen erityisen innokas kuulemaan mm. Studer-suolirakkoleikkauksien kehityksestä, videourodynamiasta ja suolirakonhoitajan roolista – Suomessa ei näitä viimeksi mainittuja ole lainkaan.
Ensimmäinen päiväni alkaa vierailulla ESWL- (litotripsia) ja urodynamiikkayksiköissä. Odotan innolla, että pääsen vertailemaan Suomen ja Sveitsin hoitokäytäntöjä ja keräämään ideoita oman työni kehittämiseksi. Verkostoituminen, kokemusten jakaminen ja hoitotyön käytäntöjen kehittäminen ovat tämän vierailun ytimessä.
Yhteyksien rakentaminen ja uusien ideoiden kerääminen: Vierailun on järjestänyt ms Christina Werren, ja olen innoissani yhteistyöstä paikallisen urologisen sairaanhoitajatiimin kanssa. Toivon myös voivani tuoda tuoreita ideoita Urhojen käyttöön ja saada näkemyksiä siitä, miten Sveitsin urologiset sairaanhoitajat on organisoitu ja miten he työskentelevät.
Tämä matka on loistava tilaisuus oppia, inspiroitua ja tuoda uusia näkökulmia suomalaiseen urologiseen hoitoon.
Ensimmäinen päivä Bernin yliopistollisessa sairaalassa – täynnä uusia oivalluksia!
Tänään sain upean mahdollisuuden sukeltaa syvemmälle urologian maailmaan Bernin yliopistollisessa sairaalassa. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen – tästä ei voisi parempaa aloitusta toivoa!
Vaikka alkuperäinen suunnitelma seurata ESWL-toimenpiteitä muuttui, pääsin aamupäivällä tutustumaan endourologisiin toimenpiteisiin, kuten virtsajohtimen tähystykseen, stentin vaihtoon ja virtsakiven murskaukseen. Vuodeosastohoitajan taustalla kaikki tämä oli minulle täysin uutta – ja erityisen kiehtovaa oli nähdä munuaisen sisälle ja oppia sen rakenteesta. Tämä kokemus tuo varmasti uutta syvyyttä potilasohjaukseeni kotimaassa!
Iltapäivällä syvennyin urodynamiatutkimukseen. Vaikka videourodynamiaan en vielä päässyt tutustumaan, oli mielenkiintoista seurata tutkimuksen kulkua ja vertailla käytäntöjä. Hauska yllätys oli huomata, että käytössä oleva potilasjärjestelmä on sama kuin omassa työssäni – ja sainpa myös uuden käytännön vinkin kirjauksiin liittyen!
Päivä oli täynnä oppia, uusia näkökulmia ja lämpimiä kohtaamisia. Huomenna odottaa uusi seikkailu: pääsen tutustumaan leikkaussalin ja heräämön toimintaan sekä seuraamaan virtsarakon poistoleikkausta. Edessä pitkä, mutta varmasti antoisa päivä!
On niin inspiroivaa huomata, miten eri maiden käytännöistä voi oppia ja löytää uusia tapoja kehittää omaa osaamistaan. Jatketaan siis innolla eteenpäin!
Päivä 2: Leikkaussalin oppia ja oivalluksia – Bernin yliopistollinen sairaala
Tänään pääsin seuraamaan jotain todella ainutlaatuista – suolirakkoleikkausta! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin leikkauksen alusta loppuun, ja kokemus oli mieleenpainuva.
Päivä alkoi leikkaussalin valmistelulla: steriilien pöytien järjestely, tarvittavien välineiden asettelu ja taitosten laskeminen – kaikki tarkasti suunniteltua ja huolellisesti toteutettua. Kaksi hoitajaa vastasi valmisteluista, ja mukana oli myös opiskelija, jolle tämä oli ensimmäinen leikkausseuranta.
Leikkauksen kulku tiivistetysti: Leikkaus alkoi imusolmukkeiden poistolla, jonka jälkeen virtsarakko irrotettiin ja patologi tutki sen. Suolesta rakennettiin uusi rakko, johon asetettiin katetrit ja vatsaonteloon dreeni. Lopuksi varmistettiin rakon vesitiiviys, vatsa huuhdeltiin ja suljettiin huolellisesti. Leikkauksen jälkeen potilas herätettiin salissa ja siirrettiin teho-osastolle jatkohoitoon.
Havaintoja ja oivalluksia:
- Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka saumattomasti leikkaustiimi työskenteli yhdessä – instrumenttien ojentaminen tapahtui kuin ajatuksen voimalla.
- Rauhallinen tunnelma salissa loi varmuutta koko tiimin toimintaan.
- Vaikka kielimuuri hieman rajoitti keskustelua, toimenpiteen vaiheet olivat selkeitä tuttujen käytäntöjen ansiosta.
Mitä opin? Leikkauksen seuraaminen antoi aivan uudenlaista ymmärrystä ihmisen anatomiasta ja kirurgian monivaiheisuudesta. Oli erityisen tärkeää nähdä koko prosessi valmisteluista loppusiivoukseen asti. Olen vaikuttunut siitä, miten pitkälle lääketiede on kehittynyt ja kuinka taitavasti kehoa voidaan hoitaa kirurgian keinoin.
Tämä kokemus oli minulle ammatillisesti merkittävä – näin konkreettisesti, mitä potilaat käyvät läpi ennen kuin he saapuvat osastolle. Huomenna on ohjelmassa tutustuminen urologian poliklinikan toimintaan. Odotan innolla, että pääsen näkemään, kuinka potilaan hoitopolku etenee poliklinikalta leikkaussaliin ja edelleen jatkohoitoon.
Kolmas päivä: Suolirakko- ja avannehoitajan matkassa
Tänään pääsin seuraamaan suolirakko- ja avannehoitajien työtä – päivä tarjosi paljon uutta näkökulmaa ja käytännön oppia! Tämä osuus kiinnosti erityisesti, sillä omassa sairaalassani suolirakkoleikkausten jälkeisiä hoitajakontrolleja ei ole, ja Studer-leikkaukset ovat lähtöisin juuri Sveitsistä. Meillä tehdään pääasiassa virtsa-avanneleikkauksia, joten oli arvokasta nähdä, miten suolirakon seuranta ja hoito täällä toteutetaan.
Suolirakkopotilaan seuranta – voisiko tästä ottaa opiksi? Täällä suolirakkopotilaiden seuranta on hyvin suunniteltu ja pitkäjänteinen:
✔ Hoitaja tapaa potilaan jo ennen leikkausta.
✔ Kotiutuksen jälkeen kontrollit: 10 pv, 1 kk, 3 kk, 6 kk, 1 v – tämän jälkeen puolen vuoden välein kolmeen vuoteen asti.
✔ 5 vuoden jälkeen syövän uusimisen riski on hyvin pieni.
Kontrolleissa arvioidaan mm. rakon toiminta (virtsaamisväli, inkontinenssi, rakon vetoisuus), nesteiden käyttö, virtsan väri, mahdolliset infektiot, kivut sekä yleinen terveydentila (painon lasku, ruokahalu, muut sairaudet). Lisäksi keskustellaan tarpeen mukaan seksuaalisuudesta ja suolen toiminnasta. Keskustelua herätti erityisesti se, että hoitajilla on täällä merkittävä rooli kotiutuksen jälkeisessä seurannassa. Suomessa tällaista systemaattista hoitajakontrollia ei ole, mutta se vaikuttaa erittäin toimivalta mallilta – voisiko tästä oppia jotain myös meille?
Pääsin seuraamaan uroterapeutti Sibyllan työtä, joka sisältää monipuolisesti potilasohjausta ja hoitotarvikkeisiin liittyviä käytännön asioita.
- Toistokatetroinnin ohjaus – Ensin käydään läpi anatomiaa kuvien avulla, sitten katetroinnin syyt ja tekniikka, minkä jälkeen potilaalle esitellään katetri ja sen käyttö. Tällä kertaa potilas sai tietoa asiasta, mutta ei vielä harjoitellut itse eikä lähetettä tarvikkeista tehty.
- Urinaalien ohjaus – Ohjauksia järjestetään harvemmin, mutta uroterapeutti auttaa tarvittaessa oikeanlaisen tuotteen valinnassa ja käytössä.
- TENS-laitteen käyttö rakon alueen kipuihin – TENS-hoitoa suositellaan käytettäväksi vähintään 30 min päivässä kuukauden ajan ennen hyötyjen arviointia. Pääsin itsekin testaamaan laitetta. Täällä hoitaja tekee tilauksen laitteesta, ja potilas saa sen vakuutuksen kautta. Meillä TENS-hoito ei ole yhtä yleisesti käytössä.
Täällä potilas saa mukaansa vain 1–2 katetria, koska tuotteet toimitetaan nopeasti ja kuuluvat vakuutuksen piiriin. Meillä taas hoitotarvikkeita annetaan kahden viikon tarpeisiin ohjauksen jälkeen, ja ne ovat potilaille täysin ilmaisia – kustannuksista vastaa kotikaupunki. Tämä ero käytännöissä oli mielenkiintoinen havainto.
Virtsa-avannepotilaan hoito – eroavaisuuksia käytännöissä: Seurasin myös virtsa-avanneleikatun potilaan hoitoa Corianne-hoitajan kanssa. Ensimmäinen sidoksen vaihto tehtiin tehostetumman valvonnan yksikössä. Täällä potilas ei aloita sidosten vaihtoharjoittelua ennen kuin ureterkatetrit on poistettu – joskus kotiutuu ennen harjoittelua. PostOp-sidosta käytetään siihen asti, ja ureterkatetrit pidetään yleensä 5–6 päivää ennen niiden poistamista.
Meillä potilas aloittaa avannesidoksen vaihdon harjoittelun jo 2.–3. postoperatiivisena päivänä, ja harjoittelu tapahtuu suoraan sillä tuotteella, jolla on tarkoitus jatkaa myös kotona.
Päivän lopuksi tapasin ylihoitajan ja hoitotyön tutkimusyksikön edustajan, jotka kertoivat resurssien kohdentamisesta ja hoitotyön tutkimuksesta. Oli kiinnostavaa kuulla, miten hoitajat pääsevät osallistumaan kehittämistyöhön ja millaisia painopisteitä hoitotyössä on tulevaisuudessa. Huomenna on luvassa lisää kiertämistä poliklinikalla ja mahdollisesti tutustuminen palliatiiviseen yksikköön – odotan innolla, mitä uutta opin!
Päivä 4: Palliatiivinen yksikkö ja suolirakkohoito – jälleen huikean opettavainen päivä!
Tänään pääsin tutustumaan palliatiiviseen yksikköön, jossa hoidetaan pääasiassa syöpäpotilaita, mutta myös COPD- ja ALS-potilaita. Osasto on kodinomainen ja rauhallinen, ja siellä korostuu kivunhoito, potilaan toiveet ja kokonaisvaltainen hoito.
Potilaat voivat tuoda omia tavaroitaan, läheiset voivat yöpyä, ja ruokalistat räätälöidään yksilöllisesti. Lisäksi palliatiivinen mobiiliyksikkö tukee kotona olevia potilaita ja kotihoitoa. Hoitajat toimivat myös konsultteina, auttaen oireiden hallinnassa ja tukien perheitä.
Suolirakkohoitajan matkassa – harvinaisia ja mielenkiintoisia hoitokäytäntöjä!
Päivän toinen osuus oli täynnä uutta tietoa ja mielenkiintoisia hetkiä! Pääsin seuraamaan TENS-hoitoa, leikkauksen jälkeisiä kontrolleja ja harvinaista katetrointikanavan katetrointia. Suomessa tällaisia näkee harvoin, joten tämä oli todella antoisaa!
Sveitsissä suolirakkoleikkausten hoitokäytännöt eroavat omistamme: täällä potilaille ei ohjata itsekatetrointeja tai rakon huuhtelua, vaan virtsaustekniikkaan kiinnitetään enemmän huomiota. Lisäksi ummetuksen ehkäisy laksatiiveilla on erittäin tärkeää suolirakon ja virtsaputken yhtymäkohdan suojaamiseksi.
Päivän kruunasi ihana kaupunkikierros! Sibylla vei minut Bernin keskustaan ja kertoi upeita tarinoita kaupungin ja sairaalan historiasta.
Viides ja viimeinen päivä Bernin yliopistollisessa sairaalassa
Tänään seurasin vuodeosaston toimintaa Anniina-hoitajan matkassa – todella mielenkiintoinen päivä! Hoitajien koulutus ja työnkuva poikkeavat suomalaisesta järjestelmästä, ja osastolla työskenteli hoitajia eri koulutusvaiheista sekä erilaisia apulaisia, jotka mm. jakoivat ruoan ja huolehtivat potilasvuoteiden puhdistuksesta.
Päivä alkoi raportilla, jonka jälkeen jaettiin lääkkeet ja mitattiin vitaalielintoiminnot. Aamupäivään kuului lääkärinkierto, hoitotoimenpiteitä ja pikaraportti, jossa käytiin läpi mm. kotiutuvat potilaat ja ruokailutiedot apulaisille. Aamuvuorossa tehtiin myös toinen vitaalielintoimintojen mittauskierros, ja vuoro päättyi raportointiin iltavuorolle.
Osastolla hoidettiin urologisia sekä keuhko- ja vatsakirurgisia potilaita. Haimme osastolle potilaan URS-toimenpiteen jälkeen. Potilaalta saatiin tähystimellä poistettua virtsakivi, ja osa siitä annettiin potilaalle mukaan. Toimenpiteen yhteydessä potilaalle oli asetettu sekä virtsakatetri että ureterkatetri, joka kulki munuaisesta virtsajohtimen kautta rakkoon ja tuli ulos tavallisen virtsakatetrin vierestä alakautta.
Seurasin myös potilaan toipumista suolirakkoleikkauksesta, jonka olin aiemmin viikolla nähnyt. Suolenvetovaikeudet olivat täälläkin yleisiä, ja nenämahaletkua käytettiin oksentelun hallintaan.
Potilaskuljetukset erosivat meillä totutusta: potilaita siirrettiin osastolle erityisillä sänkylava-autoilla. Potilaat kuljetetaan leikkaukseen ilman hoitajaa, mutta harvemmin takaisin osastolle itsenäisesti.
Leikkauspotilaat saapuivat osastolle jo leikkauspäivän aamuna, joskus jopa edellisenä päivänä lääkärin tapaamisen ja laboratoriokokeiden vuoksi. Hoitoajat poikkesivat suomalaisista – esimerkiksi eturauhasen höyläyksen jälkeen potilas viipyy täällä 2–3 päivää, kun meillä kotiutuminen tapahtuu usein jo seuraavana päivänä. Sama ero näkyi robottiavusteisessa eturauhasen poistoleikkauksessa: täällä potilaat ovat sairaalahoidossa noin kolme päivää, kun taas Suomessa he kotiutuvat yleensä jo seuraavana päivänä.
Kirjaamiskäytännöt olivat erilaisia, ja hoitoon käytetty aika raportoitiin laskutusta varten. Tietojärjestelmään kirjautuminen sujui täällä kortilla nopeasti, mikä olisi hieno uudistus myös meille.
Päivän päätteeksi jäähyväiset sairaalalle ja sen huippuosaajille. Tämä viikko on ollut täynnä oppia ja uusia näkökulmia urologiseen hoitotyöhön. Lähden kotiin monta kokemusta rikkaampana – kiitos kaikille, jotka olen tällä matkalla kohdannut! 💙
Ajatuksia Bernin visiitin jälkeen
Lähdin hakemaan kokemuksia, kehittämisideoita ja verkostoitumista EAUN Fellowship ohjelman kautta omaan työhöni. Suuria oivalluksia, pieniä vinkkejä ja osittain selvitettäviä asioita jäi matkaan kotiin vietäväksi.
Suurin kehittämisen kohde omassa työssäni urologian vuodeosaston hoitajan ja uroterapeutin vastaanottojen pitäjän näkökulmasta on suolirakkopotilaiden hoitopolun selvittäminen. Tällä hetkellä Studer-leikkauksia tehdään HUS:ssa muutama vuodessa. Suhde virtsa-avanneleikattujen määrään on valtava. Sveitsissä nuo suolirakkoleikkaukset ovat yleisempiä kuin avanneleikkaukset, myös naisille näitä tehdään paljon. Meillä suolirakkoleikkauksen kotiutumisen jälkeen potilas tulee vielä osastolle katetrien poistoon yhdeksi yöksi. Tuolloin kontrolloidaan laboratoriokokeet ja ohjataan toistokatetrointi ja rakon säännölliset huuhtelut sekä kellon mukaiset virtsalla käynnit. Natriumbikarbonaatti aloitetaan yleensä tässä vaiheessa. Tämän jälkeen potilaalla ei enää ole hoitajakontrolleja, käynnit vain urologin luona harvakseltaan. Sveitsissä potilaiden ohjaus katetrien poiston jälkeen on erilaista. Keskitytään virtsaamistekniikkaan, jotta rakko varmasti tyhjenee ja rakon venyttämiseen hitaasti sopivan kokoiseksi. Toistokatetrointeja ei ohjata infektioriskin vuoksi. Jos potilaalla toistuva virtsatulehdus, rakon huuhtelu ohjataan vasta sitten. Tulehduksia on vähän, johtunee varmasti jatkuvasta seurannasta jossa muistutetaan virtsaamisväleistä ja tyhjennystekniikasta. Bernissä oli kaksi suolirakkohoitajaa, toinen heistä oli uroterapeuttikoulutuksen saanut hoitaja. Molemmat ohjasivat myös toistokatetrointeja. Kontrollit olivat 3kk välein 1.5 vuoteen asti, jonka jälkeen 6kk välein 3 vuoteen asti. Kontrollissa tarkistettiin laboratoriokokeet, muutettiin tarvittaessa natriumbikarbonaattilääkitystä, kyseltiin kattavasti virtsaamiseen ja muuhun liittyvistä asioista. Lääkärin potilas tapasi näillä käynneillä ajoittain. Omassa sairaalassani aion selvittää pitäisikö hoitajavastaanottoa tehdä toimenpiteen jälkeen uroterapeutin luona säännöllisesti, jotta mahdollisiin ongelmiin voitaisiin puuttua ajoissa. Lisäksi selvitettävänä on tuo toistokatetroinnin ohjaus, onko se tarpeellinen lääkäriemme mielestä. Mielenkiintoista olisi kuulla kokemuksia muualta Suomesta, millaisia hoitokäytäntöjä teillä on?
Toinen mieleen jäänyt asia on TENS hoidot rakkokivun hoidossa. Sveitsissä näitä ohjattiin todella paljon. Olen kuullut, että jossain päin Suomea näitä tehdään jonkin verran mutta omassa sairaalassani en näihin ole törmännyt. Useissa koulutuksissa esittelijöillä on ollut näitä laitteita näytillä. Sveitsissä pääsin itse testaamaan tätä. Ohjaus on aika yksinkertaista eli tämä menee myös selvitykseen, pitäisikö hoitoja tarjota myös meillä?
Muita pienempiä asioita, jotka jäivät mietityttämään on mm ureterkatetrien huuhtelu. Meillä tuota toteutetaan säännöllisin välein, Sveitsissä ainoastaan vain jos katetri ei tuota mitään. Tuolloin he huuhtelivat 10ml ruiskulla 2ml keittosuolaa sisäänpäin ilman aspirointia. Ureterkatetrien käsittely oli aseptisempaa, meillä virtsa-avannepotilailla ureterkatetrit on avannepussissa vapaasti. Ureterkatetrien huuhtelukäytännöt ovat Suomessakin erilaiset, jossain on säännölliset huuhtelut ja jossain vain tarpeen mukaan.
Kestokatetrien suhteen oli myös eroavaisuuksia. Meillä pyritään fiksoimaan katetripussit reiteen kiinni ja letkut mahdollisimman lyhyinä. Sveitsissä katetripussit ovat pitkillä letkuilla ja niitä kannetaan erityisessä kantokassissa. Perusteluna oli, että virtsa tulee paremmalla paineella pitkän letkun kautta? En ole nähnyt tästä asiasta mitään tutkimusta.
Osastollamme potilaiden ruokien jakaminen on erittäin sekavaa, laitoshuoltajat jakavat ruoan heidän tietokoneohjelmansa mukaisesti. Ravinnottaolot päivittyvät hitaasti ja välillä potilas saa ruoan vaikkei pitäisi. Sveitsissä tämä oli varmistettu klo 11 raportilla, johon ruoan jakaja osallistui sekä sänkyyn kiinnitetyllä punaisella kyltillä, jossa luki ravinnotta. Meillä on ollut välillä käytössä ravinnottalappuja pöydille, mutta sänkyyn kiinnitettynä se näkyi paremmin. Ravinnottaolon lisäksi he kiinnittivät sänkyyn myös punaisen kyltin allergian huomioimisesta.
Käytännön hauska vinkki oli, että voi ohjata naispotilaan hankkimaan pienen pyörän tankoon kiinnitettävän valon joka asetetaan sormien ympärille toistokatetroidessa. Näkyvyys hyvä!
Potilasohjeet olivat hyviä. Suurin osa oli pieniä vihkosia, joissa oli kuvattu keskeisimmät asiat anatomia- ja jumppakuvineen. Valmistajien oppaita ei käytetty vaan nämä olivat kaikki sairaalan omia. HUS:ssa on puuttunut urologian puolella toistokatetrointiohjeet. Olemme käyttäneet vuosia eri firmojen oppaita. Nyt olemme saaneet valmiiksi miesten toistokatetrointi ohjeet, naisten on työn alla. Nämä ohjeet ovat näyttöön perustuvaan tietoon pohjautuvia. Hyvä olisikin tarkastella laajemmin käytössä olevia potilasohjeita, mihin ne perustuvat ja kuinka ajan tasalla ne ovat.
Yhteenvetona voisi sanoa, että kokemus oli erittäin mielenkiintoinen vaikkakin raskas. Kannattiko kokemus? Todellakin! Suosittelen vierailuja ehdottomasti, aina ei tarvitse lähteä niin pitkälle kuin itse lähdin, vaan voi aloittaa vaikka lähialueelta.
